Kahvilakaipuu

 
Nyt kun olen tässä opiskellut (yrittänyt opiskella) kotona, olen alkanut kaiholla kaivata kahviloita ja omaa työrauhaa. Sitä, että voin mennä jonnekin istumaan, tilata jonkun hyvän kahvin ja avata läppärin. Tai ehkä jopa lounasta, voisin katsella välillä ohikulkevia ihmisiä ikkunasta ja sitten palata työhöni. 

Jokainen kotona töitä tai opiskeluja tehnyt äiti- tai isäihminen ehkä ymmärtää miksi. Koska työrauha. Kotona työskentely lasten hereilläoloaikana on vähintäänkin haastavaa. Jollakin on aina jotakin asiaa, joku haluaa syliin, joku satutti jalkansa astuttuaan legoille. Ihanaa että tarvitaan, mutta kun.. Aina menee hetki orientoituessa, että mihin jäinkään. 



Entäpä työtila? No, edellä mainituista syistä en voi käyttää työhuonetta. Siellä jos teen, keskeytyksiä tulee ihan koko ajan sijainnin vuoksi. On siis mentävä toiseen kerrokseen. Jossa siis ei tietenkään ole mitään pöytää tai muuta järkevää laskutilaa läppärille ja muulle tarvittavalle. Istun sitten sängyllä ja käytän hiirialustana tyynyn päälle laitettua kirjaa. Vähintäänkin epäkäytännöllistä. Työniloa siivittää myös taaperon välillä iloiset ja innostuneet, välillä hieman kysyvät "äiti?" huudahdukset yläkerrasta.

Olen myös tosi huono keskittymään opiskeluun myöhään illalla lasten mentyä nukkumaan. Väsyttää sen verran ettei opiskelusta jää mitään päähän, tai sitten tarvitsen muuten vaan latausaikaa. Ei varmaan jäänyt epäselväksi, että vaikka kurssit itsellään on jees, niin nämä työskentelyajan ja -paikan haasteet vähän tahmeuttaa opiskelujen jatkamista. Mutta joo, venyttävä on jos haluaa saada kurssit suoritetuksi.



Tykkään kuitenkin näistä kursseista, ja tästä opiskelujen jatkamisesta muutenkin. Mutta voi miten onnellinen olisinkaan muutamasta tunnista jossakin ihanassa kahvilassa, ajasta joka olisi varattu vain opiskelulle ja ehkä vähän karkaileville omille ajatuksille. Kahvia ja lounasta, jonka on laittanut joku muu. Tunnelmaa, aikuisia ihmisiä, oman läppärin ruutu. Ja ihan etenkin se, että voisin käyttää ajan tehokkaasti tehtäviin ja opiskeluun keskittyen. Sitten palaisin kotiin hyvin mielin ja unohtaisin taas loppupäiväksi koulustressin ja keskittyisin lapsiin aivan kaikessa rauhassa. Kuulostaako utopialta?

8 kommenttia

  1. Multa kyllä hatunnosto sille, että saat ylipäänsä jotain aikaan lasten ollessa hereillä! Ton meidän pojan kanssa on aivan mahdotonta yrittääkään tehdä mitään omia juttuja, ellei ole jotain viihdyttäjää paikalla. Käytännössä hommat menisi siis yötöiksi. Mutta eiköhän teillä kehity pikkuhiljaa toimivia rutiineja, kun ehdit ensin tottua tilanteeseen! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tosiaan tarvitsee viihdyttäjän tää meidänkin pieni, niin vauhdikas ettei puhettakaan et yksin hänen kanssa ollessa voisi koulujuttuja tehdä! :D Teen siis iltaisin ja viikonloppuisin, mutta sittenkin meinaa olla huono omatunto kun käytän perheen yhteistä vapaa-aikaa opiskeluun. Vaikka ihan syyttä, tiedän, puolisokin vaan tukee. Kyllä se siitä, kiitos tsempeistä Oili! <3

      Poista
  2. Opiskelu pienten lasten kanssa on kyllä metkaa... :p Nyt on suvantovaihe omissa opinnoissa, vaikka opparia pitäisi kyllä väsätä. Itsellä hommat jää aina iltaan ja siinä ongelma on se, että kun saan kirjoitusflown, menee aina tosi myöhään. Ja kun on ollut illan koneella, ei tule edes uni silmään :/ Ensi syksynä sitten hommat lisääntyykin aika oleellisesti, kun jatkan kokopäiväisesti koulua!. Tsempit sinne hommiin, toivottavasti aikaa ja rauhaa löytyy ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvantovaihe kuulostaa hyvältä, ja kaukaiselta.. :) Meillä on samat suunnitelmat, opparia pitäisi aloitella ja syksyllä taas kouluun kokopäiväisesti! :D Kiitos ja samoin tsemppiä sinne!

      Poista
  3. Tsemppiä hurjan paljon ❤ ! Minä kuvittelin voivani opiskella vaikka ja mitä äitiysloman aikaan. Eihän siitä tullut päivisin mitään. Iltaisin ja viikonloppuisin oli tehtävä kaikki. Kyllä se tuntui välillä raskaalle, mutta palkitsi suuresti kun sai homman hoidettua. Huono omatunto toki vaivasi, kun yhdessä perheenä ei silloin paljoa voitu tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah niin tuttua, ja miten sitä ajattelikin että hyvinhän tässä ehtii. Tää opiskelu häiritsee myös mun harrastusaikaa! Vaikka mulla on siitä onnekas tilanne, että kursseja on tosi vähän enää jäljellä ja voin tehdä tosi rauhalliseen tahtiin. Ajatus oli kyllä aloittaa jo opparikin mutta taidan nyt tehdä nämä kurssit ensin.. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  4. Hirmuisesti tsemppiä sinne! Pohdiskelusi kuulostaa kovin tutuille. Sain tammikuussa opiskelut päätökseen, josta olen kyllä suuresti helpottunut. Ilman mieheni tukea hommasta ei olisi tullut mitään. Heh, auttoi jopa koulutehtävissä ja tietysti hoitamalla lapsia, että sain edes hetken aikaa keskittyä tehtäviin. Vaikka normaalistihan koulutehtäviä pääsin tekemään iltaisin, kun lapset menivät nukkumaan. Nyt kun opiskelut ovat päättyneet, tuntuu jopa oudolle, kun on vapaa-aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot siis ihan juuri valmistunut? Joo, iltaan on mennyt täälläkin ja viikonloppuihin. Hirveesti ei oo tosiaan kursseja mutta yritän tehdä niin että kerralla enemmän ettei menisi joka illalle. Vapaa-aikaa, ihanaa. Ehtii taas ehkä enemmän ompelemaan :)

      Poista