Epävarmuustekijä X



Mikä ihme siinä on, että usein kun seuraa sivusta toisten ihmisten tekemiä päätöksiä, iskee ihmiseen sellainen pieni ja yllättävä epävarmuus? Tiedättekö? Vaikka kuinka olisi tyytyväinen omaan elämäänsä ja omiin päätöksiinsä. Havainnollistan asiaa oman elämäni esimerkkien kautta.



Tapaus 1. Naapuri on muuttamassa rivitaloyhtiöstämme. En tunne sen paremmin kyseistä naapuria, enkä siis tiedä muuton motiiveista. Huomaan, kas! Naapuri muuttaa! ...ei mutta, pitäisiköhän meidänkin? Apua, onko täällä jotenkin huono asua, pitäisikö jättää tämä uppoava laiva?! 
Todellisuudessa: Rakastan kotiani, taloyhtiötä ja koko asuinympäristöäni. Tämä on paras ja rakkain koti missä olemme koskaan asuneet, tämä on koti isolla K:lla, emme halua muuttaa täältä minnekään.



Tapaus 2. Opiskelukaveri on päättänyt lopettaa koulussa, sillä ei koe että ala on hänelle sopiva. Alan välittömästi pohtia, mitä kaikkea vikaa tässä opinahjossa siis onkaan. Kaikki negatiivinen iskee mieleen kuin salama. Pitäisiköhän minunkin lähteä täältä, ennenkuin tuhlaan elämäni väärässä koulussa?! 
Todellisuudessa: Pidän koulustani, pidän alastani. Saan opiskelusta energiaa ja inspiraatiota, ja pidän siitä että se tukee aiempaa koulutustani. Voin ottaa tutkinnosta kaiken irti minkä saan. En tietenkään aio keskyttää opiskeluani.


Tapaus 3. Ystävä juttelee siirtäneensä vajaa vuosikkaan lapsensa vanhempien huoneesta omaan huoneeseen nukkumaan. Lapselle on laitettu oma huone kauniisti, sinne on siirretty oma pinnasänky vanhempien sängyn vierestä. On hankittu ihana uusi pehmolelu, jonka lapsi saa sadun jälkeen unikaveriksi. Mitä mietin? Voi vitsit, kuulostaa ihan hyvältä. Voi ei, pitäisikö meidänkin siirtää?! Pakko varmaan, kaikki muutkin ovat jo siirtäneet tämän ikäisen lapsen! Kyllä se on varmaan se mitä pitää tehdä!  
Todellisuudessa: Pidän siitä että lapsi nukkuu vieressämme, perhepedissä. Lapsi on vasta vuoden, eikä täällä edes ole vapaata huonetta. Hienoa, että toisissa perheissä on oma ratkaisunsa lapsen nukkumapaikan suhteen, mutta minä ja mieheni myös olemme aina pitäneet siitä että pieni lapsi nukkuu ihan lähellä. Se toimii meillä ja sillä linjalla me myös jatkamme.

Epävarmuustekijä X:n selittävä teoria olisi siis tarpeen. Itse ajattelen, että kyse on ihmisen sosiaalisesta luonteesta. Siitä, että olemme laumasieluisia, useimmat ainakin. Eläimetkin juoksevat mieluiten laumassa samaan suuntaan, ei siis varmaan ihme jos ihmisetkin kokevat luontaisesti tarvetta samaan? Tai ehkä kyseessä onkin itsevarmuus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen itsevarmana ihmisenä, voi tietysti olla, että minua itsevarmemmat eivät milloinkaan kyseenalaista omia päätöksiään ja ratkaisujaan. Oli miten oli, molemmat varmasti vaikuttavat. Tärkeintä on, että vaikka epävarmuustekijä X aina välillä iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, muistaa ottaa hetken hengähtääkseen, eikä hätiköi. Epävarmuustekijä X haihtuu kyllä, ja ne omien päätösten motiivit kirkastuvat taas. 
  

Kuvat: satunnaisia otoksia kesäisestä kotikaupungistani Turusta.

2 kommenttia

  1. Mä niin tiedän tän tunteen etenkin lapseen liittyen! Mulla itselläni on myös vähän päälle 1-vuotias poika, ja onhan niitä hetkiä tullut että yhtäkkiä alkaa epäillä niitä itsellä varsin hyväksi todettuja kuvioita, kun jollain toisella hommat menee eri tavalla. Oon ihan tietoisesti vältellyt kaikkia kasvatusoppaita ja muita vastaavia juuri tämän ilmiön takia, ettei ihan sokaistuisi siltä omalta perstuntumalta siitä, mikä toimii meidän perheessä parhaiten. Onneksi mieheni yleensä rauhoittaa näissä tilanteissa aika hyvin ennen kuin ehdin ihan hermostua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästäkin kommentistasi ja pahoittelen että vastaus on viipynyt! Ihanaa että jollekin tämä on tuttua! Mulla on sama kokemus kasvatusoppaista. Esikoista odottaessa joku lainasi kasvatusoppaan, ja opasta lukiessa iski sellainen epäilys omia uskomuksia ja näkemyksiä vastaan että jätin koko kirjan kesken. Päätin vaan luottaa omiin vaistoihini. Niin se vaan pitää välillä muistutella itselleen että osaa ja pystyy, ja että tapoja voi olla monia mutta ei yhtä oikeaa. Hyvä että sullakin on siellä se rauhoitteleva osapuoli! :)

      Poista